Tutkimukset

Kversetiinillä ja C-vitamiinilla bakteereja vastaan

Ildikó Hytönen | Arktiset Aromit ry

Juolukka, puolukka, karpalo, tee ja omena sisältävät kversetiiniä, joka yhdessä C-vitamiinin kanssa saattaa tarjota luonnonmukaisen keinon torjua ruokamyrkytyksiä ja muita bakteeri-infektioita. Etenkin stafylokokki on herkkä tuhoutumaan näiden luontaisten tehoaineiden vaikutuksesta. 

Kversetiinin terveyshyötyjä rajoittaa sen herkkä hapettuminen – vastapainoksi C-vitamiinia? 

Kversetiini on fenolisiin yhdisteisiin kuuluva flavonoidi, jota esiintyy runsaasti mm. mustassa ja vihreässä teessä, omenassa ja punasipulissa. Kasvikset, marjat ja hedelmät yleensä sisältävät kversetiiniä. Marjoista erityisen kversetiinipitoisia ovat juolukka, puolukka ja karpalo.

Lähde: Riihinen K. 2005. Phenolic compounds in berries. Väitöskirja, Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnon- ja ympäristötieteet 187: 97.  

Kversetiinillä on ihmisillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa todettu olevan verenpainetta alentava vaikutus ja sillä oletetaan olevan myös muita hyödyllisiä terveysvaikutuksia mm. antioksidanttivaikutuksen vuoksi. Tällä hetkellä tutkijat ovat erityisen kiinnostuneita kversetiinin käytöstä mikrobien torjunnassa. Käytännön ongelmiksi ovat osoittautuneet kversetiinin heikko liukenevuus ja tuhoutumisherkkyys hapettumisen myötä. Osa kversetiiniglykosideista imeytyy huonosti. 

Kajaanin yliopistokeskuksen tutkijoiden tavoitteena oli tutkia liukenevan kversetiinin vaikutusta tunnettujen taudinaiheuttajien, Escherichia colin ja Staphylococcus aureuksen, kasvuun joko yksinään tai yhdessä C-vitamiinin kanssa. Antioksidanttina toimivaa C-vitamiinia lisättiin kversetiiniliuokseen ehkäisemään kversetiinin hapettumista. Vertailuun otettiin mukaan myös kolmas, hyödyllinen maitohappobakteeri Lactobacillus plantarum. Tutkimus tehtiin bakteeriviljelmillä, joihin lisättiin eri väkevyyksinä joko pelkkää kversetiiniä, pelkkää C-vitamiinia, kversetiiniä ja C-vitamiinia yhdessä tai verrokkiliuosta. Vaikutuksen mittarina käytettiin bakteerien kasvua. 

Ruokamyrkytyksiä aiheuttava stafylokokki on herkkä tuhoutumaan C-vitamiinin ja kversetiinin vaikutuksesta 

Tutkimus osoitti kversetiinillä olevan antimikrobivaikutusta myös pitoisuuksina, joissa se liukenee täysin. C-vitamiini edisti tätä vaikutusta ehkäisemällä kversetiinin hapettumista toimimattomaan muotoon. Yllättäen C-vitamiini yksinään esti S. aureuksen kasvun pieninäkin pitoisuuksina, minkä arvellaan johtuneen kversetiinin helpommasta pääsystä stafylokokin aineenvaihduntaan. Tällöin bakteeri altistuu hapettumisstressille ja tuhoutuu.

E. colin kasvua pelkkä C-vitamiini ei kyennyt estämään, mutta väkevämpi kversetiiniliuos C-vitamiinilisällä hidasti sen kasvua jonkin verran: 90 µM:n vahvuinen kversetiiniliuos ja C-vitamiini yhdessä vähensivät E. coli -viljelmässä jatkuvan bakteerikasvun 72 prosenttiin verrokkiliuoksesta. Stafylokokki oli herkempi tuhoutumaan: yhdessä C-vitamiinin kanssa 45–90 µM:n vahvuinen kversetiiniliuos typisti bakteerin kasvun noin 3 prosenttiin, ja pelkällä C-vitamiinilisälläkin kasvu jäi 41 prosenttiin verrokista. Probioottisen L. plantarumin kasvuun käsittelyillä ei ollut vaikutusta.

Teoriasta käytäntöön: C-vitamiinilla suojattu kversetiini voi olla käyttökelpoinen myös teollisuudessa 

C-vitamiinista ja kversetiinistä voi olla hyötyä silloin, kun tarvitaan hellävaraista ja myrkytöntä keinoa torjua mikrobikasvua. Nyt tehdyllä suomalaistutkimuksella voisi olla sovellutuksia esimerkiksi elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. C-vitamiini eli askorbiinihappo (E300) on jo nyt käytössä elintarvikkeiden säilyvyyttä lisäävänä lisäaineena.

Mikäli kversetiiniä käytetään sen muiden terveysvaikutusten, kuten verenpainetta alentavan vaikutuksen, vuoksi, voi C-vitamiinilisä tällöinkin auttaa vakauttamaan flavonoidin toimintakykyiseen muotoon. Ruokavalintojen tasolla kversetiiniä ja C-vitamiinia saa esimerkiksi syömällä karpaloa tai yhdistelemällä muihin kversetiinipitoisiin ruokiin vaikkapa ruusunmarjaa, tyrniä, mustaherukkaa, paprikaa tai sitrushedelmiä. Juolukka on edelleen valitettavan monelle tuntematon ja sen onkin aiemmin luultu olevan myrkyllinen: todellisuudessa juolukka on syötävä ja terveellinen marja, ja ainoastaan pieniä ja ryppyisiä muumioituneita juolukoita tulee välttää niiden sisältämän myrkyllisen sienirihmaston vuoksi. Kversetiinin lisäksi juolukassa on puolukkaan ja mustikkaan verrattuna enemmän C-vitamiinia.